Paksupäitä hiipijöitä.

Alkukesän paksupääperhosiin kuuluvat keltatäplähiipijät ja piippopaksupäät. Ne talvehtivat toukkina, koteloituvat ja kuoriutuvat jo ennen juhannusta. Paksupäät viihtyvät kosteilla niityillä ja heinäisillä tienvarsilla. Hailuodossa piippopaksupää, Ochlodes sylvanus, on yleinen laji, keltatäplähiipijä, Carterocephalus palaemon, selvästi harvinaisempi ja paikallisempi. Myös mustatäplähiipijä, Carterocephalus silvicolus, esiintyy satunnaisesti ja myöhemmin kesällä lauhahiipijä, Thymelicus lineola, on hyvin runsaslukuinen ja yleinen.
Paksupäät ovat pienikokoisia, tanakoita isosilmäisiä ja isopäisiä perhosia. Istuessa etusiivet ovat pystyssä ja takasiivet "hornettimaisesti" levällään. Ne ovat liikkeissään hyvin nopeita. Tänä kesänä olemme nähneet vasta mustatäplähiipijäkoiraita. Niiden reviiri vaikuttaa olevan hyvin pieni muutaman metrin säde, jossa ne kyttäävät ohilentäviä naaraita. Piippopaksupäät taas näyttävät olevan innokkaita ruokailijoita puna-apilalla ja hiirenvirnalla.

Keltatäplähiipijäkoiras mesimarjan lehdellä.

Keltatäplähiipijäkoiras kyttäämässä heinällä.

Keltatäplähiipijäkoiras puna-ailakilla.

Piippopaksupääkoiras lepäilemässä heinällä etusiivet pystyssä. Etusiipien yläpinnalla näkyy koirassuomuviiru ns. koirasjuova mustana.