Paksupäitä hiipijöitä.

Alkukesän paksupääperhosiin kuuluvat keltatäplähiipijät ja piippopaksupäät. Ne talvehtivat toukkina, koteloituvat ja kuoriutuvat jo ennen juhannusta. Paksupäät viihtyvät kosteilla niityillä ja heinäisillä tienvarsilla. Hailuodossa piippopaksupää, Ochlodes sylvanus, on yleinen laji, keltatäplähiipijä, Carterocephalus palaemon, selvästi harvinaisempi ja paikallisempi. Myös mustatäplähiipijä, Carterocephalus silvicolus, esiintyy satunnaisesti ja myöhemmin kesällä lauhahiipijä, Thymelicus lineola, on hyvin runsaslukuinen ja yleinen.
Paksupäät ovat pienikokoisia, tanakoita isosilmäisiä ja isopäisiä perhosia. Istuessa etusiivet ovat pystyssä ja takasiivet "hornettimaisesti" levällään. Ne ovat liikkeissään hyvin nopeita. Tänä kesänä olemme nähneet vasta mustatäplähiipijäkoiraita. Niiden reviiri vaikuttaa olevan hyvin pieni muutaman metrin säde, jossa ne kyttäävät ohilentäviä naaraita. Piippopaksupäät taas näyttävät olevan innokkaita ruokailijoita puna-apilalla ja hiirenvirnalla.

Keltatäplähiipijäkoiras mesimarjan lehdellä.

Keltatäplähiipijäkoiras kyttäämässä heinällä.

Keltatäplähiipijäkoiras puna-ailakilla.

Piippopaksupääkoiras lepäilemässä heinällä etusiivet pystyssä. Etusiipien yläpinnalla näkyy koirassuomuviiru ns. koirasjuova mustana.

Kukkahämähäkki.

Kukkahämähäkit kuuluvat rapuhämähäkkeihin, jotka eivät kudo pyydysverkkoja. Ne naamioituvat muuntumalla kukan värisiksi ja saalistavat vaanimalla ohikulkevia hyönteisiä. Saaliiksi joutuu varsin isokokoisiakin kukkakärpäsiä ja jopa perhosia.
Kukkahämähäkin kaksi eturaajaparia ovat muuntuneet saalista käsitteleviksi, ja ne ovat muita raajoja pidemmät. Kukkahämähäkit voivat liikkua nopeasti sivusuunnassa ja niiden liikkeennäkemiskyky on hyvin tarkka.
Suomessa koko maassa tavattava kukkahämähäkki, Misumena vatia, viihtyy valkoisissa ja keltaisissa kukissa ja on siten valkoinen tai keltainen. Urokset ovat tummia.
Naaras tappaa saaliseläimen leukaraajojen piikkien myrkyllä ja imee ravinnon nestemäisenä.
Naaraan feromonit houkuttelevat uroksen lähettyville parittelua varten. Kosketukset varmistavat tarkoitusperien aitouden. Uroksen leukaraajojen kärkijaokkeet ovat erilaistuneet paritteluelimiksi, joilla siemenneste kuljetetaan naaraan sukuaukkoon,
Munittuaan naaras kietoo seittiverkolla munat terälehden sisään ja vartoi niitä noin kolme viikkoa kuoriutumiseen asti, jonka jälkeen naaras kuolee.

Tämä kukkahämähäkki muutti heti marketan kukalle ja on uskollisesti saalistanut samalla kukalla päiväkausia.

Saaliit ovat vaihdelleet vierailijoiden mukaan.

Uros testaa tuleeko hyväksytyksi.

Ritariperhoset ovat lennossa.

Kotelona talvehtivat ritariperhoset ovat kuoriutuneet ja kauniin virheettömiä yksilöitä lentää aamuisin pihaniityllä voikukissa ruokailemassa. Ritari on perhoslajistomme kookkaimpia päiväperhosia. Sen lentoaika on toukokuun lopulta heinäkuulle. Täällä Hailuodossa se aloittaa tavallisesti lentonsa lähempänä juhannusta, mutta tänä läpimänä kesänä jo näinkin varhain. Useimmin sen täällä tapaa ruokailemassa puna-ailakilla, mutta nyt hyvin innokkaasti voikukilla. Munat munitaan ravintokasveille, suoputkelle, karhunputkelle tai jopa kasvimaan tillille.

Ritariperhonen, Papilio machaon, ruokailemassa voikukalla.

Ritarit ovat kiireisiä ruokailijoita, liikkuvat siipiään väristellen koko ajan ja vaihtavat kukkaa vähän väliä. Siispä kärsivällisyyttä vaaditaan kuvaajalta.