sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Rytijärvi tulvii - ristisorsat pariutuneet

Rytijärven kevättulva levisi poikkeuksellisen laajalle alueelle. Yli sata ristisorsaa mahtuikin pariutumaan sopuisasti.

Sunnuntaina oli erinomainen retkeilysää, joka suosi lintuharrastajia. Tässä polkulaisten http://polku.net/  tarkkailijajoukkoa Rytijärven peltoaukeaman liepeillä.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Takatalvi - aikalisä Rytijärven turnajaisille

Viikon jatkunut räntäsade ja pienet yöpakkaset ovat viilentäneet ristisorsien tunteita.
 Naaraiden saapumisesta huolimatta ruokailu sujuu rauhallisesti Vilkinojan tulvalampareella.

Pientä muodollista uhittelua toki esitetään, mutta yleisö vaikuttaa  välinpitämättömältä

Kurkien tanssahdukset ja raikuvat huudot ovat nekin vielä vaisuja.

Yhteensä ristisorsia on jo Rytijärvellä lähes 40 yksilöä, joten sään lämmittyä nähdään varmasti kunnon "soitimet".

Hangen päällä on vilkasta

Takatalvi räntäsateineen ja ilman kylmeneminen on jarruttanut lintujen muuttoa. Selkärangattomien määrä ja lajisto on sen sijaan pikkuhiljaa lisääntynyt. Lumen päällä näkyy runsaasti hyppyhäntäisiä (Collembola). Ne ovat alkeellisia siivettömiä alle 6 mm kokoisia hyppiäisiä, jotka liikkuvat lumen pinnalla hyppyhangon avulla eteenpäin. Maapallolla on kuvattu yli 8000 hyppyhäntäislajia. Suomessa lumen päällä tavallisin on lumihyppiäinen, Entomobrya nivalis. Hyppyhäntäiset laiduntavat lumella kasvavaa levää.
Juoksuhämähäkit ( Lycosidae) sananmukaisesti juoksevat saaliinsa kiinni. Hämähäkkejä on Suomessa n. 650 lajia ja varhaisimmat lajit ovat liikkeellä ennen lumien sulamista kevätauringon lämmittäessä.
Kaksisiipisistä (Diptera) näimme ensimmäisenä luhtakärpäsiin (Sciomyzidae) kuuluvan Pherbellia schoenherri lajin. Tämä yksilö lämmitteli ruoikossa auringonpaisteessa. Suomessa on tavattu yli 3700 kärpäslajia.
Myös kovakuoriaisiin (Coleoptera) kuuluvia lyhytsiipisiä (Staphylinidae) oli joukoin tänään hyppyhäntäisten seassa. Lyhytsiipisiä on Suomessa tavattu noin 990 lajia, tämä lienee Olophrum fuscum?
Perhoskesän airuina tapasimme  talvehtineen, koteloitumispaikkaa haeskelevan ruostesiiven, Phragmatobia fuliginosa, lähes mustan, karvaisen toukan. Toukat lähtevät liikkeelle maalis-huhtikuussa ja valkoisella lumella ne on helppo havaita. Perhosen lentoaika on toukokuun lopusta kesäkuuhun. Toukka on kuitenkin huomattavasti helpompi löytää kuin aikuinen perhonen.
Tänään lumella kuljeskeli myös pieni mittariperhosen (Geometridae) toukka.
Lumella liikkuvat varhaiset selkärangattomat lajit on helppo havaita valkoiselta alustalta ja ne ovat väriltään tummia hyödyntääkseen vaihtolämpöisinä auringon lämpösäteilyn.

Hyppyhäntäinen
Pherbellia schoenherri


Olophrum fuscum

Juoksuhämähäkki

Juoksuhämähäkki

Phragmatobia fuliginosa, ruostesiiven toukka

Mittariperhosen toukka
Lisää kuvateksti

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ristisorsat saapuivat


Eilen ilmestyi Rytijärven peltoaukealle räntäsateessa 17 ristisorsakoiraan joukko merihanhien, kurkien ja töyhtöhyyppien sekaan. Näyttävät vielä olevan raukeita muuttomatkan rasituksista. Viikon kuluttua kun rouvat saapuvat, alkavat pohjalaiset jytkyt. Ristisorsat ovat soidinkäytökseltään sorsista agressiivisimpia. Paremmuus ratkaistaan suorasukaisesti joukkotappelulla ilman keikailun häivääkään. Ristisorsan levinneisyys Suomessa keskittyy länsirannikolle erityisesti Porin seudulle ja Hailuotoon. Hailuodon kanta lienee 30-50 paria.


Ristisorsat kurkien kanssa räntäsateessa Rytijärven pellolla.

Yksinäinen ristisorsakoiras ruokaa etsimässä.

Neljä ristisorsakoirasta rouvia odottelemassa.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kevättä odotellessa

Muuttolintuja tähyilemässä.

Lautalla Oulunsalon Riutunkarista Hailuotoon.

Hailuoto

Hailuoto eli Luoto on noin 1000 asukkaan saari Perämeren sylissä. Kiinteää yhteyttä mantereelta saareen ei ole. Lautat Merisilta ja Meriluoto Oulunsalon Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välillä liikennöivät säännöllisesti kaikkina viikonpäivinä päiväsaikaan. Talviaikana jäätilanteen salliessa saaren ja mantereen välillä on virallinen jäätie, joka mahdollistaa ympärivuorokautisen kulun.
Nykyinen Hailuoto on maankohoamisen myötä useammasta erillisestä saaresta (Santonen, Hanhinen, Luoto ja Syökari) muodostunut. Maa kohoaa noin 9 mm vuodessa ja tällä hetkellä saaren pinta-ala on noin 202 neliökilometriä.
Hailuodon maaperä on hiekkainen. Saaren halki kulkee  15 km pitkä harjuselänne Hyypänmäeltä Marjaniemeen. Saaren korkein kohta on Hyypänmäki, joka kohoaa 31 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Hailuodon rantoja ovat meren aallokot ja ahtojäät muokanneet synnyttäen lentohiekkavalleja ja rantavalleja etenkin saaren pohjoisosiin.
Jäkäläkankaat muodostavat pääosan saaren metsäluonnosta. Monipuolisempaa kasvillisuus on rannoilla ja rantaniityillä.
Syksyisin ja keväisin lintujen muuttoaikaan tavataan lukuisia eri vesilintulajeja levähtämässä ja ruokailemassa saaren kosteikoilla. Näistä Hanhisen ja Luodon välillä sijaitseva Kirkkosalmi on tärkeä kosteikkoalue ja Kirkkosalmen lintutorni hyvä muutonseurantapaikka.
Hyönteismaailma on  Hailuodossa poikkeuksellisen monilajinen ja esimerkiksi päiväperhosia on viime vuosina esiintynyt runsaasti.
Hailuodon luonnon innoittamana tämän blogin kirjoittajat haluavat kertoa lukijoilleen Luovon luonnon tapahtumista eri vuodenaikoina sekä kuvin että sanoin. Olemme nyt parin vuoden ajan retkeilleet vapaa-aikoinamme ympäri saarta ja saaneet jonkinlaisen peruskäsityksen tämän Perämeren saaren synnystä, pinnanmuodostuksesta, kasvillisuudesta ja eläinmaailmasta. Nyt seuraavan vuoden aikana toivomme pystyvämme jo sitä paremmin dokumentoimaan.