Pikku-uikun itsenäisyyspäivä 6.12.2013.

Hailuodon ranta- ja sisävedet alkavat olla muutamaa sulakohtaa lukuunottamatta umpeenjäätyneet. Vain äärimmäiset viipyilijät ruokailevat ja värjöttelevät sulapaikoissa.

Pikku-uikku ja telkkä viettävät itsenäisyyspäivää Hailuodon Huikun lauttasatamassa - tämänvuotisen etiketin mukaisesti tumma puku telkkäkoiraalla ei frakkia.

Perheestään jälkeen jäänyt joutsennuorukainen Kirkkosalmen viimeisen sulan reunalla lyhyen talvipäivän iltahämyssä.Toivottavasti lintu omin avuin pääsee muutolle ettei sitä tarvitse siirtää Typen sulaan Ouluun talvehtimaan.

Perhosbaarin ensimmäinen asiakas.

Mesikasvien kukinta meni tänä kesänä alkukesän helteiden takia poikkeuksellisen  nopeasti ohi.Tämän vuoksi sinisiipiä ja kultasiipiä oli niukasti Hailuodossa. Talvehtivien täpläperhosten esiintyminen on aluillaan ja odottelemme jännityksellä asiakkaita perhosbaariimme.

Ensimmäisenä asiakkaana ilmaantui herukkaperhonen, Nymphalis c-album, 3.8 vaivihkaa ruokintapaikalle ja sai ruokailla yksin koko päivän.

Ruokailtuaan rauhassa se leväytti siipensä levälleen auringon lämmitettäviksi.

Perhosbaarimme somistukseksi on ilmaantunut ketokatkero , Gentianella campestris , jota löysimme jo toisena perättäisenä kesänä niityltämme.

Oivallinen drinksu baariperhosille sisältää punaviiniä, vaahterasiirappia, hieman kidesokeria ja hiukkasen kuivahiivaa sekä liraus omenaviinietikkaa. Tämä tuntuu maistuvan herukkaperhosen lisäksi amiraalille, neitoperhoselle ja suruvaipalle .Sitä on helppo esim. suihkupullolla suihkuttaa ruokinta-alueelle kuvauksellisiin kohtiin.

Kyhmyjoutsenen onnistunut pesintä Hailuodossa 2013.

Kyhmyjoutsenpari esitteli viiden poikasen poikuettaan Hailuodon lauttarannassa 5.7.2013. Klikkaamalla kuva suuremmaksi.

Paksupäitä hiipijöitä.

Alkukesän paksupääperhosiin kuuluvat keltatäplähiipijät ja piippopaksupäät. Ne talvehtivat toukkina, koteloituvat ja kuoriutuvat jo ennen juhannusta. Paksupäät viihtyvät kosteilla niityillä ja heinäisillä tienvarsilla. Hailuodossa piippopaksupää, Ochlodes sylvanus, on yleinen laji, keltatäplähiipijä, Carterocephalus palaemon, selvästi harvinaisempi ja paikallisempi. Myös mustatäplähiipijä, Carterocephalus silvicolus, esiintyy satunnaisesti ja myöhemmin kesällä lauhahiipijä, Thymelicus lineola, on hyvin runsaslukuinen ja yleinen.
Paksupäät ovat pienikokoisia, tanakoita isosilmäisiä ja isopäisiä perhosia. Istuessa etusiivet ovat pystyssä ja takasiivet "hornettimaisesti" levällään. Ne ovat liikkeissään hyvin nopeita. Tänä kesänä olemme nähneet vasta mustatäplähiipijäkoiraita. Niiden reviiri vaikuttaa olevan hyvin pieni muutaman metrin säde, jossa ne kyttäävät ohilentäviä naaraita. Piippopaksupäät taas näyttävät olevan innokkaita ruokailijoita puna-apilalla ja hiirenvirnalla.

Keltatäplähiipijäkoiras mesimarjan lehdellä.

Keltatäplähiipijäkoiras kyttäämässä heinällä.

Keltatäplähiipijäkoiras puna-ailakilla.

Piippopaksupääkoiras lepäilemässä heinällä etusiivet pystyssä. Etusiipien yläpinnalla näkyy koirassuomuviiru ns. koirasjuova mustana.

Kukkahämähäkki.

Kukkahämähäkit kuuluvat rapuhämähäkkeihin, jotka eivät kudo pyydysverkkoja. Ne naamioituvat muuntumalla kukan värisiksi ja saalistavat vaanimalla ohikulkevia hyönteisiä. Saaliiksi joutuu varsin isokokoisiakin kukkakärpäsiä ja jopa perhosia.
Kukkahämähäkin kaksi eturaajaparia ovat muuntuneet saalista käsitteleviksi, ja ne ovat muita raajoja pidemmät. Kukkahämähäkit voivat liikkua nopeasti sivusuunnassa ja niiden liikkeennäkemiskyky on hyvin tarkka.
Suomessa koko maassa tavattava kukkahämähäkki, Misumena vatia, viihtyy valkoisissa ja keltaisissa kukissa ja on siten valkoinen tai keltainen. Urokset ovat tummia.
Naaras tappaa saaliseläimen leukaraajojen piikkien myrkyllä ja imee ravinnon nestemäisenä.
Naaraan feromonit houkuttelevat uroksen lähettyville parittelua varten. Kosketukset varmistavat tarkoitusperien aitouden. Uroksen leukaraajojen kärkijaokkeet ovat erilaistuneet paritteluelimiksi, joilla siemenneste kuljetetaan naaraan sukuaukkoon,
Munittuaan naaras kietoo seittiverkolla munat terälehden sisään ja vartoi niitä noin kolme viikkoa kuoriutumiseen asti, jonka jälkeen naaras kuolee.

Tämä kukkahämähäkki muutti heti marketan kukalle ja on uskollisesti saalistanut samalla kukalla päiväkausia.

Saaliit ovat vaihdelleet vierailijoiden mukaan.

Uros testaa tuleeko hyväksytyksi.

Ritariperhoset ovat lennossa.

Kotelona talvehtivat ritariperhoset ovat kuoriutuneet ja kauniin virheettömiä yksilöitä lentää aamuisin pihaniityllä voikukissa ruokailemassa. Ritari on perhoslajistomme kookkaimpia päiväperhosia. Sen lentoaika on toukokuun lopulta heinäkuulle. Täällä Hailuodossa se aloittaa tavallisesti lentonsa lähempänä juhannusta, mutta tänä läpimänä kesänä jo näinkin varhain. Useimmin sen täällä tapaa ruokailemassa puna-ailakilla, mutta nyt hyvin innokkaasti voikukilla. Munat munitaan ravintokasveille, suoputkelle, karhunputkelle tai jopa kasvimaan tillille.

Ritariperhonen, Papilio machaon, ruokailemassa voikukalla.

Ritarit ovat kiireisiä ruokailijoita, liikkuvat siipiään väristellen koko ajan ja vaihtavat kukkaa vähän väliä. Siispä kärsivällisyyttä vaaditaan kuvaajalta.

Kesä tuli ja kesän mukana hyönteiset ja hämähäkkieläimet.

Kesä tuli viikossa  ja  lämpimän sään myötä perhoset ja hämähäkkieläimet ryömivät esiin koteloistaan ja talvehtimispaikoistaan. Kevään ensimmäisiä koteloina talvehtivia perhosia näkyi jo viikko sitten ja viime viikonlopulla enemmän. Paatsamasini on kevään varhaisin sinisiipi. Kangasperhonen on runsaslukuisimpia päiväperhosiamme. Nykyinen suomalainen nimi on vihernopsasiipi. Se on ainoita perhosia, joka on voimakkaan vihreä väriltään. Lepattavan poukkoilevasta lentotyylistään tuttu virnaperhonen talvehtii myös kotelona . Näiden perhosten lentoaika on toukokuusta kesäkuuhun.
Kovakuoriaisista haavanlehtikuoriainen on aikuisena talvehtiva. Nyt nekin ovat heränneet ruokaa etsimään. Ravinnoksi kelpaavat pajujen ja haapojen tuoreet lehdet.
Hämähäkkejä näkyy paljon, ruokohämähäkkejä, hyppyhämähäkkejä, ristihämähäkkejä ja kukkahämähäkkejä. Kukkahämähäkit ovat erikoistuneet saalistamaan kukissa, joihin ne kykenevät hyvin maastoutumaan ja joissa ne odottavat kaksi etujalkaparia valmiudessa hyökkäämään saaliin kimppuun. Saalis tainnutetaan myrkyllä ja saalis imetään liukoisena ravinnoksi. Seittiä käytetään vain siirtymiseen kukasta toiseen  ja lastenseimen sitomiseen kukan terälehdestä.
Lämpö toi myös puutiaiset eli "punkit". Nyt niitä tuntuu liikkuvan aktiivisesti ruohikossa. Suojautuminen maastossa liikkuessa ehkäisee niiden tarttumista jalkoihin. Kaikista varokeinoista huolimatta jokailtainen "punkkisyyni" on välttämätön.

Kangasperhonen, nykyinen vihernopsasiipi, Callophrys ruby.

Virnaperhonen, Leptidea sinapis, täydentämässä mineraalivarastojaan multaisella, kostealla traktorinjäjellä.

Haavanlehtikuoriainen, Chrysomela populi, hanhenpajulla, Salix repens.

Kukkahämähäkki, Misumena vatia, on  asettunut saalistamaan marketan kukkaan ja onnistunut.

Puutiainen eli "punkki", Ixodes ricinus, on kiinnittynyt kainalotaipeeseen,  Nyt tarvitaan punkkipihdit tai -lasso, jotta se saadaan väkäsellisen imukärsän kanssa kokonaan poistetuksi.