Luodon metsät ovat nuoria ja kehittyneet muutamassa sadassa vuodessa rantalepikoista koivikoiden kautta karuiksi mäntykankaiksi. Vatungin alueella koivikot ovat ikääntyneitä ja pystyyn lahonneita puita on poikkeuksellisen paljon. Näkyvimpiä lahottajia ovat käävät, joiden itiöemiä kasvaa kuolevien puiden kyljistä.
 |
| Kaviomainen taulakääpä, Fomes fomentarium, on tavallisin valkolahottaja. Taula viittaa sen aiempaan käyttöön tulentekovälineenä. |
 |
| Pökkelökääpä, Piptoporus betulinus, on koivun yleisin ruskolahottaja, joka tappaa koivun pystypökkelöksi. Nuori pökkelökääpä kuivattuna on oivallinen neulatyyny. |
 |
| Kantokääpä, Fomitopsis pinicola, on ennenkaikkea havupuiden ruskolahottaja, mutta esiintyy yleisesti myös koivussa ja muilla lehtipuilla. Sillä on erityisen vahva hapanimelä tuoksu. Tumma yläkuori on hartsimainen ja sulaa kuumennettaessa. |
 |
| Punakääpä, Pycnoporus cinnabarinus, on punaisin kääpä, valkolahottaja, joka esiintyy paahteisilla paikoilla metsäaukkojen aurinkoisilla reunoilla. |
 |
Pakurikäävän, Inonotus obliquus, koivun kylkeen tekemät pakurikasvannaiset ovat villisti kasvavaa sienirihmastoa. Itse itiöemä muodostuu koivun kuoren alle 5-10 mm vahvuiseksi levyksi, joka itiöiden kypsyessä halkaisee ja irroittaa koivun kuoren päältään.
|
 |
| Koivunhelttakäävällä, Lenzites betulinus, on pillistön sijaan itiöheltat. Vanhemmiten sen yläpintaa koristaa viherlevien aiheuttama vihreä väri. |
 |
| Karvavyökääpä, Trametes hirsuta, on pillillinen, päältä karvainen kääpä, joka on valkolahottaja. Tuoreessa käävässä on heikko kloorimainen uimahallin tuoksu. |
